25. huhtikuuta 2013

Orvot aineistot

Tietoarkisto on uusinut arkistointia koskevan sopimuksen ja aineistojen jatkokäyttöä koskevat käyttöehdot. Arkistointisopimuksessa halusimme erityisesti täsmentää tilanteita, joissa alkuperäinen tutkija edellyttää häneltä luvan kysymistä jokaiseen aineiston jatkokäyttöön.

Testasimme uuden sopimuksen ehtoja jo viime syksynä muutamien tutkijoiden kanssa. Osa hämmentyi pyynnöstä nimetä vaihtoehtoinen toimintatapa tai toinen henkilö, jolta lupaa aineiston käyttöön voi kysyä, jos aineiston arkistoitunutta henkilöä itseään ei tavoiteta. "Ei kukaan muu voi antaa käyttöön lupaa, ei vain voi", sanoi yksi tutkija. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän itse totesi kuolevansa tietysti joskus.

Tutkijat ja tietoarkiston henkilökunta siirtyvät aikanaan eläkkeelle ja kuolevat. Toisinaan elämän kulkua muuttaa sairaus tai tapaturma. Tietoarkistoon arkistoitu aineisto sen sijaan jatkaa elämäänsä, sillä henkilökunnasta poistuvien tilalle palkataan uutta väkeä. He jatkavat työtä, jolla aineistojen säilyvyys ja käytettävyys varmistetaan tietotekniikan muuttuessa. Tietoarkistokielellä kyse on aineistojen hoivaamisesta (curation).

Uudessa arkistointisopimuksessa tarjoamme mahdollisuuden asettaa jatkokäyttö luvanvaraiseksi vain määräajaksi. Tämä on erityisen hyvä ratkaisu tutkijoille, jotka haluavat ensin varmistua siitä, että tietoarkistossa osataan heidän aineistoansa hoivata. Tutkija voi suhtautua aineistoonsa kuin lapseen ja silloin on ymmärrettävää, että hän haluaa vakuuttua tietoarkiston käytännöistä ennen kuin antaa oikeuden toimittaa aineistoa käytettäväksi myös ilman hänen lupaansa.

Jos luvan kysymiselle ei ole olemassa vaihtoehtoista toimintatapaa, tulee aineistosta orpo, kun luvanantajaa ei enää tavoiteta. Aineistoa ei voi toimittaa jatkokäyttöön ja tietoarkiston toimintaperiaate on arkistoida aineistoja nimenomaan jatkokäyttöä varten. Orvoiksi muuttuvien aineistojen kohtalo täytyy punnita jokaisen aineiston kohdalla erikseen ja joskus päätös on se, että aineistoa ei enää hoivata. Se tarkoittaa sitä, että aineisto muuttuu ennen pitkää myös teknisesti käyttökelvottomaksi.

Vaikka me ihmiset elämme vain hetken, tietoarkisto varmistaa tutkimusaineistoille päättymättömän elinkaaren. Tänään ajankohtaiset aineistot soveltuvat kohta ajalliseen vertailuun ja aikanaan historian tutkimukseen. Pidetään siis aineistot elossa ja käyttökelpoisina ja varmistetaan, ettei niistä tule orpoja.

Katso myös usein kysytyt kysymykset arkistoinnista.

Arja Kuula
kehittämispäällikkö
etunimi.sukunimi [at] uta.fi